aleksin novelli

Lopulta he olivat koulun kohdalla.Koulu oli aivan karmeassa kunnossa ,seinät olivat homeessa ja he eivät tienneet mitä sisällä voisi odottaa.pete halusi mennä jo sisään, mutta siipa sanoi että kannattaa olla varovainen koska siellä voi olla ansoja.. Lopulta kaksikko uskaltautui sisään.

Oli ihan pilkkopimeää, siipa oli oikeassa piti olla varovainen ettei kompastuisi johonkin.
Sitten he alkoivat etsimään kaapajaa. Kun he olivat tutkineet melkein kaikki paikat, luokat, ruokala sekä myös vaxin kopin mutta mitään ei löytynyt.

Lopulta pete tajusi mikä oli hänen ja aapon lempi luokka missä he eivät olleet vielä. Tekstiilin luokka se se oli. Ja he lähtivät kohti tekstiilin luokkaa ja sitten he pääsivät sinne, he avasivat oven “vihdoinkin tulitte” sanoi kaappaaja. Kaappaaja oli hirveän näköinen ja hän oli noin 2 metrinen ,kalju ja julma ilme päällä. Pete oli kauhuissaan äiti, isä, veli olivat kaikki sidottuina. “ANNA TIMANTTI”, kaappaaja huusi. pete lopulta antoi timantin kaappajalle. kaappaaja huusi “HAHHAHAHA et saa vanhempiasi koskaan takaisin, ja sitten hän veti esiripun pois tieltä, siellä oli piilossa hirttopuu. Koko perhe oli joutumassa hirteen. Pete koitti hakata kaappaajan mutta hän nappasi peten ja sanoi” hyvä saankin vähän extraa sinusta”. Petekin joutui hirteen. Pete ajatteli missä siippa oli ehkä hän oli pötkinyt pakoon. Ja sitten juuri kun kaappaaja aikoi hirttää meidät, hän otti jo köyden käteensä, pete sulki silmänsä, kuului pamaus!!!. Sitten pete avasi silmänsä hän kysyi oliko hän kuollut? “et ole” sanoi siippa, kaappaaja makasi maassa luoti otsassa jähmettynyt kuin kivi.

Iisakin novelli

Aseen piippu välähti . Taavetti näki luodin syöksyvän häntä kohti. Kaikki oli kuin hidastetusta elokuvasta. Sitten kaikki pimeni...
Taavetti heräsin normaaliin tapaansa 7:15. Hän puki vaatteet päälle ja laahusti alakertaan. Isä ja Äiti olivat jo siellä juomassa kahvia-
-Huomenta, murahti Taavetti-Huomenta, isä sanoi

-Onko mitään syötävää, mul on kauhee nälkä. Taavetti kysyi.
-Kaapissa on muroja, äiti vastasi.
-Okei, Taavetti vastasi.
Ulkona oli kylmä joten syömisen jälkeen Taavetti laittoi takin päälle, heitti repun selkään ja lähti kouluun.
Taavetin koulumatka oli pitkä, lähes kaksi kilometriä. Taavetti olisi voinut mennä matkan bussilla, mutta hän piti enemmän kävelemisestä ja samalla hän pystyi mietiskelemään.
Koulupäivä meni normaalisti ilman minkäänlaisia ongelmia. Taavetti ja hänen ystävänsä Mikko päättivät koulun jälkeen lähteä elokuviin. He menivät kumpikin valmistautumaan koteihinsa ja aikoivat tavata Mikon kotiovella. Taavetti puki parhaat vaatteensa päälle ja lähti kävelemään Mikon luo. Ilma oli lämmennyt aamusta ja ulkona paistoi aurinko.
Saavuttuaan Mikon talolle hän huomasi, että kaikki ei ollut kunnossa. Ilmassa haisi oudolle, Taavetti ei tunnistanut hajua, mutta se haisi todella pahalle. Taavetti koputti oveen, mutta kukaan ei avannut. Nyt Taavettia alkoi pelottaa todella paljon, koska hän pelkäsi, että Mikolle oli sattunut jotain.

Viljamin Isänmaamme novelli pätkä

Seuraavaksi heräsin sairaalasta. Olin semmoisessa lasikupu sängyssä. En tuntenut mitään. Minusta lähti jotain ihmeellisiä letkuja ja pelottavia tikkuja. Vieressäni oli tv ja ajattelin katsoa uutisia, uutisista sain selville, että minut pelasti 30 ihmisen paksuinen ihmiskilpi, sillä plasma pora pommi tuhosi katon ja lattian välittömästi ennen kun teki varsinaista vahinkoa ihmisiin. Putosin kuoppaan ja muut putosivat päälleni ja nyt keuhkoni ovat palaneet ja olen litistynyt.

Monen tuskasen viikon jälkeen pääsin pois sairaalasta ja huomasin, että olin ollut tampereen keskussairaalassa. Luulin, että olisin Helsingissä, mutta ilmeisesti siellä ei enään ollut mitään. Lähdin juna asemalle ja ostin lipun tikkurilaan asti, sillä helsinkiin en päässyt. Hieno luoti juna saapui ja olin tikkurilassa tunnissa.

Tajusin yhtäkkiä, että minun on soitettava kavereilleni. Heille on voinut sattua tiesmitä. Soitin Lauralle, hän on minun paras ystäväni. Hän vastasi puhelimeen ja kertoi olevansa virossa sotaa paossa. Hän kertoi myös, että helsingin asuin alueista ei ole mitään jäljellä. Torpparinmäki on luultavasti yhtä avara kun joskus vuonna 2000. Kaikki pilven piirtäjät ovat miljardeina sirpaleina kilometrin säteellä. Kuulin myös että uusi korea on liittynyt sotaan ja miehittänyt kiinan itäisen osan. He luultavasti ovat venäjän liittolaisia sillä noin 20 vuotta sitten aasian sodassa oli venäjä auttanut uuden korean voittoon. Venäjä auttoi myös 50 vuotta sitten uuden korean syntymisessä kun silloinen pohjois korea valtasi koko korean alueen ja intian.

  

iidan novelli katkelma

Päättäjäis tanssiaiset ovat jo kahden viikon päästä. Tämä vuosi on hujahtanut ohi tosi nopeasti ja kaikki kokeet on tehty ja nyt on enää päättäjäis tanssiaiset mielessä. Olen aivan paniikissa sillä minulla ei ole mekkoa tanssiaisiin tai ylipäätään paria sinne. Ellu on meistä kolmesta onnekkain ja hänen parinaan on Mikaelin kaveri Elias. Minua pelottaa, että Mikael ei ota minua parikseen sillä olen jutellut hänen kanssaan paljon ja ollut ulkona porukassa ja hän on sanonut pitävänsä minusta, mutta hän ei ole vielä pyytänyt minua parikseen. Tänään menemme kolmistaan ostamaan Ellulle tanssiais mekkoa ja katson samalla itselleni jos vaikka Mikael pyytääkin minua sinne.

Kaupungilla menemme mekko kauppaan, jossa olo on kuin prinsessalla, kaikkialla on ihanan värisiä mekkoja ja Ellu löytää heti viisi mieleistä ja menee sovittamaan. Sillä väliin kun hän sujahtaa mekkoihin löydän kauniin turkoosin mekon, jossa on yläosassa paljon pieniä timantteja, jotka tuikkivat kilpaa loisteputkilamppujen valossa, ja se laskeutuu maahan kauniisti. Júuri sellaiseen mekkoon voin kuvitella itseni tanssiaisissa Mikaelin käsivarsilla. Lilli tulee ulos sovituskopista ja hän näyttää häikäisevältä. En tiedä mitä sanoisin, muuta kuin VAU. Kehotan häntä ostamaan mekon ja menen itse sovittamaan omaa mekkoani. Pujahdan mekkooni ja laitan vetoketjun kiinni. Katson itseäni peilistä ja mietin kuinka kaunis mekko on. Tullessani ulos sovituskopista Ellu kiljuu, “Toi on niiiin sun mekkos Lilli! Tosi kaunis sun kannattaa ostaa se!”. Roope kehuu minua kauniiksi myös. Päätän ostaa mekon, se ei onneksi ole kauhean kallis ja minulla jää rahaa vielä jäätelöön.

Viikko aikaa tanssiaisiin ja Roope on käyttäytynyt tosi oudosti. Minusta tuntuu, että sitä vain jännittää jos kukaan ei halua sitä parikseen, mutta jos en odottaisi Mikaelin pyyntöä pyytäisin varmaan Roopea parikseni. Olen ollu ulkona paljon Mikaelin kanssa, mutta hän ei ole vielä pyytänyt. Aikookohan hän edes pyytää minua tannsiaisiin. Olen innostunut tanssiaisista, mutta samalla pelottaa, että jään ilman paria.

Sallan novellikatkelma

Kielletty yhdessä

           Väistän oksia, jotka tulevat väkisin naamalle. Puristan hänen kättään lujempaa, sillä pelkään jääväni jälkeen. En ole hyvä juoksemaan en ole koskaan ollut, varsinkään metsässä jossa on risuja ja sammalmattoja esteinä. Tiedän meidän olevan pian perillä ja siksi lisään vauhtia niin, että olemme rinnakkain. Näen miten oksat ovat raapineen hänen kasvojaan ja tarttuneet hänen hiuksiinsa. Olen kyllä ennenkin uinut vaatteet päällä mutta nyt se ei jotenkin houkuttele, sillä minulla on raskas työasu päällä, sillä meillä tuli niin sanottu äkkilähtö. Hyppään hänen perässään veteen, tiedän tässä olevan äkkisyvää, siksi sukellan pää edellä pohjaan, tunnen miten vesi osuu kasvoihin. Nyt vaatteista kyllä on apua sillä en muista milloin viimeksi ehdin pohjaan ekana. Sukellan sisään kallion halkeamasta, ilmataskuun tai no luolaaan. Nyt vaatteista ei ole apua päinvastoin. Otan vauhtia hiekka pohjasta. Hän ohittaa minut, meidän pieni kisa.
           Nousen seisomaan, sillä täällä on vettä vyötärölle kävelen muutaman askeleen lisää ja vettä on enää polviin. Nousen kiellekkeelle hänen viereen.Olen ihan loppu., juokseminen ja uiminen vei kaikki voimani, nojaan häneen. Olemme keränneet tänne kaikkea ruokaa, puhdasta vettä, tulentekovälineet, peittoja sekä vaatteita jotka laitoimme kuivumaan narulle, jonka löysimme kun olimme tällä ensimmäisen kerran, siltä varalta että käy näin. Hän vetää peiton päälleni
         Herään ennen Harria. Istun kivelle luolan suun eteen ja katson tummaa syvyyttä. Mitäköhän siellä on. Harri heräsi ja ryhdyimme laittamaan aamiaista. Syötyämme huomasin ettei kaikki ole kohdallaan ja niin huomasi Harri. Jotakin tai joku oli tulossa ilmataskuun. “voi ei!” sanoin ja lähdimme keräämään tärkeät tavarat. Olimme sopineet etukäteen että minä huolehdin keveistä kamoista kuten peitoista jne. Mutta nyt ei ollut aikaa. Otin yhden peiton, vesileilin ja taskulampun. Harri otti pienen kylmälaukun joka sisälsi ruokaa. Juoksimme luolaan. Juostuamme muutaman metrin katsoin taakseni. Ja näin miten märkäpukuisia virkamiehiä nousi vedestä ja he tutkivat tavaroita.
          Sytytin taskulampun ja jatkoimme matkaa kävellen, sillä olimme juosseet jo puoli tunttia. Kumpikin oli loppu.”Sopiiko lepotauko?” Harri kysyi. “Jep”, vastasin mutta sitten näin valoa luolan päässä ja kumpikaan ei viitsinyt pysähtyä. Harri tarttui käsivarteeni ja veti minut lähelleen. “Kävi miten kävi, mutta minun täytyy kertoa sinulle jotain, oikeastaan on jo kauan sitten”. Harri veti minut syliini ja kuiskasi. “Minä rakastan sinua”, Harri ei koskaan ennen ole kertonut tunteistaan, luulin hänen pitäneen minua vain ystävänä.

Jennin novellikatkelma

    Minä ja Harry olemme tunteneet toisemme jo pitkään. Harrylla on kiharat hiukset ja vihreät, kauniit silmät. Hän on pitkä, paljon pidempi kuin minä. Me olemme olleet parhaat kaverit niin pitkään kuin muistan, mutta nyt asiat ovat toisin. Minä asun rajan toisella puolella ja Harry perheineen toisella. Meillä on tavallaan kaksi puoluetta, joilla on nykyään riitaa keskenään. En pääse tapaamaan Harrya siis yhtään, jos ei lasketa salaisia tapaamisiamme. Yleensä öisin näemme toisemme metsässä, mutta aikaa ei ole paljon. 

    Harry ja minä olemme sopineet tapaamisen tälle yölle. Tapaamme metsässä ison puun luona. Puu on maamerkkimme, jonka luota löydämme toisemme aina. Se on koko metsän suurin puu, joten sen luokse ei ole vaikea löytää. Mutta koska nyt on talvi, se saattaa olla haasteellisempaa, sillä joka paikka on täynnä lunta. Talvi on täällä kaunis, mutta jäätävän kylmä. Onneksi osaamme suojata itsemme kylmyydeltä ja pakkasilta.

    Kävelen lumen peittämää metsäpolkua pitkin. Minua jännittää tavata Harry, koska viime tapaamisestamme on niin pitkä aika. Silloin taisi olla syksy. Muistan, kuinka Harry juoksi luokseni surullisena ja itkien. Syynä olivat puolueiden riidat, jotka olivat hiljalleen erottamassa meitä toisistaan. Harry olisi halunnut muuttaa samalle puolelle kuin minä, mutta se ei olisi ollut mahdollista. Hänen olisi pahimmillaan pitänyt tappaa oma perheensä, ja sitä hän ei olisi ollut valmis tekemään. Muistan, kuinka itkimme ja nauroimme yhdessä sinä päivänä. Toivottavasti tästä tapaamisesta tulisi mukava, ilman itkua ja surua.

ellan novelli katkelma.

Käveltiin Lindan kanssa puiston halki keskustaan. Pääsisimme sieltä yhdestä salaportista velhomaailmaan ja voisin vihdoin kertoa kuka oikeasti olen. Toivon, että Linda ymmärtäisi. Tiesin kyllä, että sinne ei saisi mennä. Isä oli varoittanut siellä olevista vaaroista. Pääsisin sinne kuulemma kun täyttäisin 18 vuotta. En kuitenkaan uskonut. En ollut koskaan uskonut mitä isä sanoi, miksi nytkään tekisin niin?

Astuimme velhomaailmaan. Siellä oli kova myrsky ja tuuli. Saarekkeella ei ollut muita kun minä ja Linda. Huomasin Lindan ilmeestä pelkoa ja tietämättömyyttä. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään. Minua pelotti myös. En ollut koskaan ollut täällä tämmöisellä ilmalla.


Myrsky oli noussut ja ukkonen jyrisi kovaa. Taivaalta pystyi jopa erottamaan hopeanvalkoiset salamat. Aallot löivät kovaa saarekkeeseen. Vieressäni seisoi tyttöystäväni Linda. Mulla oli kädessäni taikasauva ja loitsukirja. Seisoessani keskellä saarta tajusin yhtäkkiä, ettei Linda seissytkään enää vierelläni. Hän seisoi tumman hahmon vieressä kaukana minusta toisella puolella saarta.
Painajaiseni tuli taas, mutta tällä kertaa tajusin, että en pystynytkään lopettamaan untani. Yritin ja yritin, mutta en onnistunut. Huomasin ettei tämä ollutkaan enään unta.
Hän riisui kaavun ja näin sirot pienet kasvot. Hän oli Riina. Olimme kiellettyjen loitsujen saarella ja yhden meistä oli kadottava, mutta se en voinut olla minä. Sauvan ja kirjan omistajana en voinut valita itseäni. Edessäni seisoi tyttöystäväni ja pikkusiskoni. Minun oli loitsuttava toinen katoamaan pois?

Iiriksen novellikatkelma

Saavuimme tunnelmallisesti valaistuun huoneeseen, jonka päässä oli iso tumma hahmo. En nähnyt kuka hän oli valaistuksen takia, mutta yhden asian tiesin. Sen, että se lähestyy ja lähestyy minua.Tumma hahmo rupesi puhumaan mutten saanut siitä mitään selvää, koska olin peloissani,mutta ääni oli tutun kuuloinen. rauhallisen möreä. Sitten se tapahtui ,tumma hahmo astui valoon ja älysin, että se on leilan isä. Leilan isä, joka on ollut minulle aina niin kiva ja meillä on ollut yhdessä mukavaa. Mutta nyt tuntuu,että olen kuin hiiri kobran häkissä, joka ei uskalla liikkua minnekkään pelon lamaannuttaessa vartalon. Huonekin oli jo saanut karvani nousemaan synkkyydensä takia.

Huomasin vieressäni olevan pöydän päällä koristekiven. Liikuin hiljalleen pöydän luokse Leilan isän höpöttäessä jotain mistä en tosin saanut muuta selvää kuin etten saisi enään koskaan tapailla Leilaa. Sain kivestä kiinni ja huitaisin sillä kahta miestä, jotka pitivät minusta kiinni. Heidän huutaessaan kipua ja Leilan isän yrittäessä epäonnistuneesti estää pakoani sain sujahdettua huoneesta käytävälle, jota pitkin juoksin niin kovaa kuin jaloistani pääsin. Olisin halunnut juosta Leilan luokse, mutta en voi ja tiesin ettei Leilalla olisi hätää. Yritin saada käytävän päässä olevaa ovea auki, muttei se auennut ja kuulin vihaisten miesten askeleet perässäni. Tein ison päätöksen ja hyppäsin auki olevasta ikkunasta ulos. Hyppy oli kivulias ja tunsin maahan jysähteässäni luideni ruksahtelevan. Jokainen liike tuntui kivuliaalta ja ymmärsin hyppyni olevan huono päätös.

Sain itseni nostettua maasta ja yritin jatkaa matkaa juoksu askelein. Jokainen askel tuntuu kuin joku löisi minua vasaralla. Kipu oli sietämätöntä. Päässäni pyöri monia asioita. Äitini ja se näkisinkö Leilaa enään koskaan. Olin niin väsynyt juoksusta ja kivusta, jonka seurauksena kompastuin omiin jalkoihini. Maistoin metsän hiekan suussani ja päässäni pyöri muistikuvat veljestäni,äidistäni ja Leilasta. Silmissäni sumeni ja näin vain tummien hahmojen lähestyvän minua. Laitoin silmäni kiinni ja toivoin olevani kotona äidin sylissä poissa kaikesta pahasta.

VILLIINAN PÄTKÄ .....




Emilia äitinsä kyydissä, he juttelivat normaaleista asioista, koulujutuista ja niin edespäin. He olivat menossa ostamaan Emilialle talvitakkia, Emilia halus valkosen. Emilia katsoi ikkunasta liikenneympyrässä kaartuvaa metsää. Sitten auton lasiin iski kovaa joku musta ja jättimäinen.
Onnettomuuspaikalla Emilian isä itki ambulanssin vieressä kirkkaissa valoissa ja palokunnan juostessa ympärillä. Hän oli menettänyt rakkaan vaimonsa ja ainoan lapsensa. Emilian isä ei voinut tajuta tapahtunutta, he olivat kuolleet. Viikon päästä hän pysähtyi hautausmaalla kauniin mustan hautakiven eteen. Siinä luki Emilia Vesiaho kultaisilla kirjaimilla. Päivä oli sama kuin.... Sama päivä kuin tänään. 
 
Heräsin painajaisesta hätkähtäen. En ollut mielessäni päättänyt tai saanut selvää enneunistani, mutta tänään Emilia ei lähtisi ostamaan uutta takkia äitinsä kanssa. Tekisin mitä vain estääkseni Emilian kuoleman. Ajatuskin siitä sai minut paniikin valtaan.   

Jeren Novelli

Huh. Ei pitäisi lukea näitä jännityskirjoja. Ne saavat verenpaineeni nousemaan ja sydämen tykyttämään niin kovaa, että saan sydänkohtauksen. Nämä kirjat tuppaavat vaan olemaan niin kiinnostavia ja jännittäviä, että niitä on pakko lukea. Toivoisin vaan, että kenellekään ei kävisi noin, kun kirjan Edwardille. Nyt kuitenkin riitti kirjan lukeminen. Minun pitää lähteä uinti treeneihin. Uinti on ollut rakas harrastukseni jo 3 vuotiaasta asti. Nykyään olen jo 14-vuotias ja ikäluokkani parhaita uimareita. Ainoa huono juttu harrastuksessani on, että kaupungin ainoa uimahalli on toisella puolella kaupunkia. Äitini ja Isäni ovat koko kellon ympäri töissä, joten joudun menemään bussilla harjoituksiin. Joudun vaihtamaan bussia kolme kertaa. En muutenkaan näe vanhempiani kauhean usein. Emme puhu kauheasti ja tee yhdessä mitään, koska he ovat koko ajan töissä. Toisaalta sen kautta minusta on tullut paljon itsenäisempi. Se on hyvä asia. Mutta joskus minulla nousee päähän ajatus. “Miksi hankkia lapsi jos hänen kanssaan ei voi viettää aikaa?”

Nousen bussista ulos. Matka on kestänyt taas tavalliseen tapaansa puolitoista tuntia. Kävelen uimahallia kohti. Katson taivaalle ja näen tumman taivaan. Kohtapuoliin alkaa varmasti satamaan. Saavun pukuhuoneeseen ja näin treeni kaverini Matiaksen.
- Moi Tapio! , Matias sanoo.
Tervehdin takaisin. Vaihdamme pari kuulumista ja lähdimme altaalle.
Kävelemme altaille, jossa yhteinen valmentajamme Pasi odottaa meitä. Hän kertoo, että tänään keskitytään selkäuintiin. Selkäuintia! Miksi selkäuintia? Matias ja minä ollaan ikä luokkamme parhaita selkä uimareita. Miksi käytämme aikaa sellaiseen tyyliin, jossa olemme suomen parhaat? Miksi emme käytä vuoroa vaikka sammakkoon, joka on huonoimpia aluettamme?
Pasi on hyvä valmentaja, mutta joskus en tajua hänen päätöksiä. Selkäuinnin parissa treenit vierähtävät. Jään vähän vielä uiskentelemaan, koska radoille ei näyttäisi tulevan ketään meidän jälkeen. Kun olen altaassa kaikki murheet ja huolet unohtuvat. Keskityn vain ja ainoastaan uimiseen. Se saa minut unohtamaan välinpitämättömät vanhemmat ja kaikki tulevat kokeet koulussa. Kaikki tuntuu selkeämmältä Uimahallissa. Menen pukuhuoneille. Kaikki muut ovat jo lähteneet pois. Puen vaatteet ja olen jo lähdössä, kunnes silmiini pistää jotain kirkasta. Joku on unohtanut kaulakorunsa lattialle. Se näyttää todella arvokkaalta. Minun pitäisi viedä se varmaan löytötavara toimistoon. Ei. Minä pidän sen itselläni. Eikö se ole, että löytäjä saa pitää? Laitan korun kaulaani ja lähden.

Miron novelli katkelma

Isäni on Amerikan joukoissa silkasta pakosta. Pelottaa miten hänen on käynyt. Äitini pelkää ja on huolissaan minusta jos minunkin on pakko lähteä kun olenhan jo 15 vuotta. Äitini on muutenkin onneton itkee aina iltaisin ja kun mainitsen jotain isään liittyvää niin hän alkaa itkeä. Elämä on täällä erittäin onnetonta.    

    En ole käynyt koulua tai mitään sen tapaista. Äitini kyllä opettaa minua silloin tällöin. Osaan jo lukea ja vähän matematiikkaa. Se on tavallista nykyään kun kouluja on vaikea järjestää. Nyt on vihdoin tauko se tarkoittaa aina, että saa mennä ulos kauppaan ja muuta sellaista. Asun kerrostalossa ja muutkin ovat lähdössä ulos.
   
   Kauppa on täynnä ihmisiä ja ihanat tuoksut kantautuvat nenääni. On vaikea saada tarvittavia tuotteita, kun tönitään joka puolelta. Vihdoin pääsin kaupasta ulos. Postelioonilla on minulle jotain asiaa. Se tietää tietysti kirjeitä, mutta tällä kertaa huomaan kirjeessä nykyisen Amerikan leiman. Vatsaani tuntui tipahtavan jokin.

Olgan novelli katkelma

Herään 07.00 herätyskelloon ja mua jännittää. Lähtö on yhdeksältä. Äiti ja isi halailee mua ja toivottaa mukavaa viikkoa. Bussi saapuu ja kaikki on valmiina lähtöön. Matka kestää noin kolme tuntia. Linnea on onneksi samalla rippileirillä ja myös muita meijän koulusta. Jopa Teemu on päässyt samaan paikkaan mun kanssa. Toivon tottakai, että saisin paljon uusia kavereita. Meidän ripari tapaamiset on ollut jo todella kivoja, joten luulen että rippileiristä tulee aivan huippu!

Bussi pysähtyy ison ja aika vanhan talon eteen. Kaikki menevät vuorollaan bussista ulos ja ympärillä on paljon jännittynyttä ja hermostunutta tunnelmaa. Mietin vain mielessäni tulevaa leiriä. Olen ihan ajatuksissani kun Linnea tulee kysymään, että haluanko hänen kanssa samaan huoneeseen.

Vapaa aika koittaa ja lähdetään kaikki ulos. Teemu tulee puhumaan minulle hetken päästä ja menen ihan lukkoon. Linnean katseesta huomaan, että hän antaa meille kahdenkeskeistä aikaa ja lähtee itse muiden kanssa rantaan päin. Kävellään Teemun kanssa ja puhutaan kaikkea. Lopulta Teemu kysyy minulta jotain jota en olisi uskonut kuulevani. Yllätyn ja menen taas ihan sanattomaksi. Teemu ottaa minua kädestä kiinni ja halaa sen jälkeen minua todella pitkään. Nyt minusta tuntuu, että Teemu voisi olla se oikea. Meidän huulet kohtaa ja suudellaan toisiamme. Se tapahtui niin nopeasti…

saran novsku

Heräsin. Aurinko paistoi kaihtimien välistä suoraan mun silmään. Se on maanantai. Ensimmäinen koulupäivä ysiluokalla. Mä niin inhosin kouluaamuja, nyt se rumba taas alkaisi. Katson peiliin. Ruskeat kiharat hiukset roikkuu rumasti kasvoilla. En mä näin voi lähteä. Laitan ne ponnarille. Harmaa t-paita ja valkoinen villatakki, mustat farkut. Aika normaali, asu, mutta ei mulla oikein ole mitään hienoja vaatteita. Mä en löydä koulun alkamisesta yhtään hyvää puolta. Koko viime vuosi oli mulle yhtä painajaista. Ei mua nyt silleen kiusattu, mutta se oli sellasta perus vinoon katsomista, naureskelua ja selän takana puhumista. Ne luulee etten mä muka huomaisi niiden tirskuntaa, mutta en mä ole mikään täysi urpo. Ajattelen uuden lukuvuoden uutena alkuna. Mä olen päättänyt, että tänä vuonna mua ei kiusata.

Koulun aula on täynnä ihmisiä. Kaikki näyttävät iloisilta, ja vaihtavat kesän kuulumisia. Pari kaveria tulee muakin moikkaamaan. Joo, kyllä mulla on kavereita, mutta sanoisin, että vain Lotta ja Emma ovat oikeasti niitä keihin luotan. Heidät mä olen tuntenut ensimmäisestä luokasta asti ja he ovat aina tukeneet mua. Uudet seiskat näyttävät todella pikkuisilta. Voi ei. En mä halua ruveta katsomaan ketään tällaisella asenteella.

Huomaan myös yhden hyvän asian: vanhat ysit ovat poissa. Se tarkoittaa tietenkin sitä, ettei myöskään Anteroa näy. Antero oli yksi pahimmista juorukelloista meidän koulussa. Hän oli myös se, joka oli lähettänyt niitä perättömiä juoruja musta koko koululle. Mä en tajunnut mikä sen ongelma oli? Musta tuntuu, että sillä oli jotain selvittämättömiä juttuja mun isoveljen, Veetin kanssa. Mutta niin, niin kuin sanoin se on nyt täyttä historiaa, enää mua ei kiusata. Toivon vain, että kaikki muut ovat samaa mieltä kanssani tästä asiasta.

Kello pirisee ja kaikki lähtevät luokkiin. Meillä on ekana matikkaa. Miten paremmin voisikaan kouluvuosi alkaa. Vielä ala-asteella koko ensimmäinen viikko oli pelkkää hauskaa leikkimistä, eikä oppiaineitakaan ollut. Tylsyyttä, mä inhoan matikkaa.

Samuli novellikatkelma

 Vieläkään ei näkynyt ketään. Toni oli odottanut jo tunnin hyisessä marraskuun ilmassa ilman takkia. He olivat myöhässä Toni ajatteli, kunnes pari metriä hänen takaansa kuului matala ääni: “Hei poika, täällä mä olen!”
Toni hiiviskeli miehen viereen, mutta oli koko ajan varuillaan.
“Sä siis halusit tietoja sun faijasta”, mies sanoi.
“J-joo”, Toni vastasi.
“Mä haluan vastapalveluksen, pikku keikka vaan”, sanoi mies.

       Toni juoksi viluissaan kotia kohti. Hän oli ohittanut jo kotikaupan, niin kuin äidillä oli tapana sanoa. Hän oli saanut mieheltä vanhoja lehtileikkeitä, joissa kaikissa puhuttiin jostain miehestä. Mies oli myös antanut Tonille pienen sanomalehtiin paketoidun paketin. Kotiin tullessaan kello oli jo 22.45. Vaikka väsymys painoi päälle Toni oli niin jännityksessä tapahtumista, että hänen oli pakko alkaa lukea sanomalehden paloja. Vuosi 1997, kaikkien aikojen suurin huume-erä saapunut Suomeen, poliisit ymmällään, paljon kuvia jostain miehestä. Voisivatko nämä liittyä jotenkin merkillisiin viesteihin joita Toni on saanut viimeisen vuoden ajan.

Ronjan novelli katkelma

Kotona mä istun alas vähäksi aikaa, koska mun on päässä on alkanut pyöriä ja mua huimaa. Mä pyörryn sohvalle ja alan nähdä unta.
Unessa mä oon ulkona meidän kaveriporukan kanssa, ja me ollaan kävelemässä Tiian kanssa suojatien yli, ja joku kaahaa kännissä meitä kohti, mutta ei huomata koska kuunnellaan musiikkia ja nauretaan, eikä katsota ympärille. Auto lähestyy ja lähestyy, ja muut yrittävät huutaa, mutta me ei kuulla. Kello on 20.34.

Herään unesta, ja istun sohvalla, järkyttyneenä äskeisestä. Kello lähentelee puolta neljää, minulla on kiire jos aijon ehtiä neljäksi ostarille leffaan. Heitän laukun lattialle ja syöksyn keittiöön ottamaan leivän mukaan. Keittiöstä juoksen omaan huoneeseen, vaihdan laukun ja sullon sinne puhelimen, kuulokkeet, avaimet, lompakon ja bussikortin, sekä Annalta lainaamani paidan, palauttaisin sen tänään.

Juoksen ovesta ulos ja tien toisella puolella olevalle bussipysäkille. kolme minuuttia ennen kuin bussi tulee. Viileä syysilma puhaltelee ja aurinko paistaa, vaikkei se paljo lämmitäkkään. Rakastan tätä ihanaa syksyn tuoksua ja tätä väriloistoa! Bussi saapuu, ja ihana lämmin henkäys tuulahtaa mua vastaan bussin avatessa ovet. Menen istumaan bussin takaosaan, ja laitan kuulokkeet korviin ja musan täysille. Olen jo unohtanut unen, mutta se tulisi palautumaan mieleeni viellä tämänpäivän aikana.

Muut ovat jo ostarilla leffateatterin edessä odottamassa mua, vaikka olen ihan ajoissa. Me rynnimme ostamaan herkut ja liput esitykseen. Ostan karkkipussin ja popparit puoliksi Tiian kanssa ja otan itselleni vielä coca-cola zeron. Koko kassa jono tuijottaa meidän porukkaa kun nauramme todella kovaa ja pelleilemme. Me huomataan katseet, ja yritetään olla hiljempaa, mutta se ei ihan luonnistu. Juodumme juoksemaan saliin, että ehtisimme näytökseen, koska meillä kesti niin kauan ostaa herkut ja liput. Pian istumme paikoillamme ja leffa alkaa.

Lue uutinen

Lue Yle uutisista uutinen Huhut kirjan kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja.

http://yle.fi/uutiset/huhut_kirjan_kuolemasta_ovat_vahvasti_liioiteltuja/6360895


Tiivistä tekstin pääasiat muutamaksi virkkeeksi.
Kommentoi tekstiä (kysele, ihmettele, epäile, ole samaa mieltä, eri mieltä...)

Luetko sinä -kampanjan päätös

Harjoitellaan mielipiteenilmaisua ja kommentointia:
- Kerro mielipiteesi Luetko sinä -kampanjasta 8.-luokkalaisille (novellin julkaiseminen lehdessä kolmessa osassa, arvostelun kirjoittaminen, kilpailu...)
- Kommentoi HS:ssa olleita mielipiteitä (voit olla esim. samaa/eri mieltä toimittajan/oppilaiden kanssa).
- Kun kommentoit muita, mainitse henkilön nimi.

1. Henkilöt

Millaisia henkilöt ovat luonteeltaan?

Mitä tietoja novellin keskeisimmistä henkilöistä saadaan?

 Millaiset ovat henkilöiden väliset suhteet?

Ovatko henkilöt sellaisia, että heihin on helppo samaistua?

Kenen näkökulmasta novelli on kirjoitettu?

Miten näkökulma vaikuttaa sisältöön?

Millaisia ajatuksia henkilöt herättivät?

2. Miljöö (tapahtuma-aika ja -paikka)

Mikä on tapahtuma-aika ja -paikka?

Millainen on novellin maailma?

Millaisia ajatuksia novellin tapahtumapaikka herätti?

3. Aihe, ristiriidat, teemat

Mistä novelli kertoo?

Mitkä ovat novellin teemat? Mitä novelli kertoo ihmisistä ja nykymaailmasta?

Mikä on novellin opetus?

Mihin teos pyrkii vaikuttamaan?

Millaisia ajatuksia novelli herätti?

Onko novelli ajankohtainen? Jos on, niin millä tavalla?

4. Novellin kieli, piirteet, tunnelma

Millaista on novellin kieli?

Millainen on novellin tunnelma?

Millaisia ajatuksia novelli herätti?

Miten novellia voisi kuvailla? Onko se esimerkiksi todentuntuinen, vaikealukuinen vai ennalta arvattava?

Mikä novellissa on samanlaista tai erilaista kuin saman lajityypin novelleissa?

5. Onnistunutta, kritisoitavaa

Millaisia ajatuksia novelli herätti?

Mikä novellissa on ainutlaatuisinta?

Mikä novellissa on erityisen onnistunutta? Mistä et pitänyt?

Mikä lisäsi lukuintoa? Entä mikä latisti?

Kellarin salaisuus

Olipa kerran perhe joka osti huvilan meren rannalta. Perheeseen kuuluu Isä Peka, Äiti Mari, heidän tytär Laura ja heidän poika Jussi.
Perhe saapuu taloon. He purkavat laukunsa, ja asettuvat taloksi. He lähtevät katselemaan paikkoja. Heillä on terassi meren rantaa päin. Siellä on mahtavat maisemat. Kellarin luukku oli auki, joka oli epäilyttävää. He laittoivat kellarin luukun kiinni.
Yöllä Jussi kuuli outoa natinaa. Hän lähti katsomaan mistä ääni tulee. Ääni näytti tulevan kellarista. Häntä pelotti liikaa katsoa kellariin. “Mutta pitäiaikö minun...?”, Jussi mietti itsekseen. Jussi astui luukusta sisään. Hän meni kellariin ja huomasi siellä olevan jotain outoa. Hän meni lähemmäksi ja lähemmäksi... Ja sitten hän kuoli!
Perhen isä heräsi meluun ja sanoi perheelle että “mennään katsomaan”, ja sitten kaikki menivät kellariin ja juuri kun he olivat astumassa kellariin, käsi vetäisi isän kellariin. Yhtäkkiä kellarista hyppäsi kuoleman herra ja tappoi koko perheen.
Seuraavana aamuna poliisi tiedotti seuraavasti: Kokonainen perhe on tapettu. Syytä ei tiedetä”.

tekijät Aleksi ja Luka

Teppo-Valtterin Valinta

Oli ilta. Teppo-Valtteri oli tavalliseen tapaansa sulkeutunut huoneeseensa. Hän puhui juuri Facebookissa parhaan ystävänsä Juhon kanssa. Juho ehdotti hänelle että he menisivät illalla läheiseen satamaan kalastamaan. Teppo-Valtteri suostui siihen ja niinpä samana iltana kello kahdeksan he tapaisivat satamassa.

He saivat paljon kaloja, mutta kalastaminen alkoi tylsää ja he päättivät lähteä pois. Matkalla kotiin he huomasivat pienen hökkelin jonka avoimesta ovesta he näkivät nuotion. He ihmettelivät miten talossa jossa ei näyttänyt asuvan ketään oli nuotio. Juho halusi lähteä katsomaan mitä siellä tapahtuu, mutta Teppo-Valtteria pelotti liikaa. Niinpä Juho lähti yksin hökkeliin. Juuri kun Juho astui ovesta sisään ilmestyi oven takaa mies jolla oli kädessään halko. Teppo-Valtteri ei ehtinyt reagoida mitenkään kun mies pamautti Juhoa halolla päähän. Juholta meni taju heti. Mies kääntyi Teppo-Valtteria kohti ja huusi, että jos Teppo-Valtteri haluaisi elää juoksisi pois. Teppo-Valtterin oli tehtävä päätös pelastaisiko hän Juhon vai juoksisiko hän pois.

Iisakki ja Jere

Uhka

Noin kuukausi sitten postilaatikkoomme ilmestyi nimetön uhkaskirje. Siinä uheattiin vaimoni henkeä. Kirjeen lähettäjää ei koskaan saatu kiinni, mutta olemme lähes varmoja, että se oli Millan ex mies. Tapio ja Milla olivat yhdessä 2 vuotta, mutta sitten Tapio alkoi käymään väkivaltaiseksi. He erosivat ja Tapio sai syytteen pahoinpitelystä. 14 kuukautta vankeutta, ja lähestymiskielto.
Nyt on lauantai aamu, ja syömme Millan kanssa aamiaista keittiössä.
- Jääkaappi on ihan tyhjä, pitäisi käydä varmaan kaupassa,Milla sanoi.
Lähdimme yhdessä kävelemään kohti kauppaa. Ostimme perus ruoka tarvikkeet, ja lähdimme takaisin kotiin. Matkan varrella on Pieni jäätelökioski johon pysähdyimme syömään jäätelöt. Minä päätin ottaa yhden päärynä pallon ja Milla halusi suklaan. Milla jäi odottamaan kadun toiselle puolelle painavien ruokakassien kanssa, ja minä menin ostamaan jäätelöt. Maksoin jäätelöt ja käännyin kävelemään Millan luokse. Yhtäkkiä nään Tummapukuisen miehen uhkaavan Millaa aseella.
Pudotan jäätelöt automaattisesti maahan ja lähden juoksemaan. Kun juoksin kohti Millaa tuntui kuin en etenisi senttiäkään eteenpäin. Milla on minun koko elämäni enkä pystyisi elämään ilman häntä. Nyt nään jo miehen kasvot. Ne ovat julmat ja vihaiset kasvot. Se on Tapio. Nään Tapion sormen siirtyvän liipaisimelle. Juoksen henkeni edestä ja otan valtavan loikan millan eteen. Haluan pelastaa Millan. Luoti osuu minuun...

Olga ja Sara

Robin ja Ronja : Sopia vai ei ?

Kesäloma alkoi, koululaiset olivat innoissaan. Varsinkin 9.luokkalaiset. 9. luokalla oli kaksi tyttöä. He ovat olleet parhaat kaverukset koko ylä-koulun ajan. Emmi ja Nicole olivat innoissaan koulun päätös juhlista mitkä pidetään koulun parhaimman näkösen pojan luona. Hänellä on todella iso talo. Hänen isänsä on lentäjä, ilmankos Tomi onkin niin rikas. Emmi ja Nicole molemmat pitävät Tomista todella paljon, mutta kumpikaan ei ole myöntänyt sitä toisilleen. Nyt tytöt menivät omiin koteihinsa valmistumaan illan kuumimpiin bailuihin.
Illalla tytöt tapasivat ostarilla. Siitä he lähtivät yhdessä Tomin bileisiin. He olivat molemmat pukeutuneet parhaimpiinsa. Emmi ja Nicole molemmat menivät juhliin Tomin takia. Pienen kävely matkan jälkeen he päätyivät Tomin talolle. Siellä oli jo juhlat alkaneet. Yli puolet olivat aiman kamalassa kännissä ja tekivät todella noloja asioita. Emmi ja Nicole menivät sisälle ja näkivät Tomin. Molemmat tervehtivät häntä vuorotellen. Tomi tarjosi heille boolia. Molemmat tytöt ottivat juomiset vastaan ilomielin koska olivat saaneet ne Tomilta. Ilta jatkui, nuoret juhlivat koulujen loppumista todella kovalla meiningillä. Emmi on odottanut koko päivän oikeaa hetkeä puhua Tomille tunteistaan, sitten se hetki tuli. Emmi ja Tomi istuivat olohuoneen sohvalla ja juttelivat niitä näitä. Yhtäkkiä tapahtui jotain mitä emmi ei tule koskaan unohtamaan. Tomi suuteli häntä. Nicole oli ulkona ja odottanut myös koko päivän että voisi kertoa tomille että pitää hänestä. Nicole keräsi itsensä ja meni sisälle. Hän käveli olohuoneeseen ja näki jotain kauheaa! Tomi ja Emmi pussailivat olohuoneessa. Nicole suuttuu Emmille ja repii Emmin irti Tomista. Emmi suuttuu Nicolelle takaisin ja siitä syntyy hirveä riitä. Emmi heittää juomansa Nicolen päälle ja lähtee kävelemään pois. Sen jälkeen Nicole kääntyy ja antaa Tomille litsarin.
Ilta ja juhlat päättyvät tytöt menevät koiteihinsa. Tytöt ovat edelleen vihaisia toisilleen, mutta ajattelevat kuitenkin että antaisi toisilleen anteeksi.

Mitä tekisit ystäväsi puolesta?

Olipa kerran tyttö, joka lähti aurinkoisena kesäpäivänä metsään leikkimään. Hänen piti tavata metsässä kaverinsa Liisa. Aikaa kului ja kului, eikä Liisaa näkynyt . Anna käveli ja käveli metsässä, kunnes hänen edessään oli puro. Puro oli pieni ja hyvin matala, jossa vesi solisi ihanasti. Anna oli utelias pieni tyttö, joten hän alkoi kulkea puroa pitkin. Hän näki pieniä kaloja, jotka nekin menivät samaan suuntaan kuin Anna. Aivan kuin siinä purossa olisi ollut maagista voimaa, joka vetäisi puoleensa. Puro kuitenkin alkoi matalenemaan matalenemistaan, kunnes vettä oli hädin tuskin varpaiden peittämiseen.

      Sitten tyttö näki edessään pienen rähjäisen mökin. Hän kuuli heikkoja ääniä, aivan kuin kirkumista. Yhtäkkiä häntä alkoi pelottaa suunnattomasti ja hän halusi lähteä kotiin, välittömästi. Hän alkoi kävellä koko ajan nopeammin ja hermostuneemmin. Hän ei ehtinyt edes kymmenen metrin päähän talosta, kunnes häntä tarttui takaapäin jokin. Anna rimpuili kaikilla voimillaan, mutta ei päässyt pois. Hetken kuluttua he olivat talossa ja Anna näki hirveän näyn. Liisa oli siellä istumassa kädet ja jalat sidottuna. Mies päästi Liisan pois köysistä ja Liisa näytti jotenkin erilaiselta kuin ennen. Liisa tuli häntä kohden veitsi kädessä. Sitten Anna muisti, hänellähän oli jäänyt isänsä linkkuveitsi taskuunsa. Hänen oli tehtävä nopea päätös. Vaikka Liisa oli hänen hyvä ystävänsä Annan oli tapettava hänet...

Rakastunut viholliseen

Tämä aamu alkoi ihan normaalisti, eli ajattelin aidan toisella puolella asuvaa Harrya. Kaadoin lasiini mehua, ja samalla isä ryntäsi sisään kertoen sodan alkaneen. Pelkäsin heti pahinta. Rajan toisella puolella asuneet naapurit olivat aina olleet huonoissa väleissä meihin, Harry on tietenkin poikkeus. Pahin oli tapahtunut. Rakkaastani oli tullut nyt vihollisení. Isäni on eversti ja hän on (ainakin yrittänyt) kouluttaa minusta kunnon sotilasta.

Muistin juuri, että minulla oli tapaaminen Harryn kanssa. Kävelin ulos läheisen metsän juurelle. Harry lähestyi minua puuskuttaen. Hänen kiharat hiuksensa olivat valuneet hänen silmilleen. Harryn hymy sokaisi minut, hänellä oli hymykuopat. Olin korviani myöten rakastunut. Halasimme, ja Harry kysyi, olinko jo kuullut kamalasta uutisesta. Purskahdin itkuun ja sanoin, että pahin oli tapahtunut. Mielessäni kävi ajatus, että jos Harry tulisikin meidän puolellemme, luottaisinko häneen. Hänhän joutuisi ehkä jopa tappamaan oman perheensä. Pelkkä ajatuskin kammotti minua.

Kuulin pyssyn laukauksia. Sota oli siis jo käynnistynyt. Silmissäni sumeni ja tunsin kaatuvani. Ajattelin, että jos uhrautuisin Harryn puolesta, hän voisi elää puolestani elämänsä loppuun asti. Asetuin suojelemaan häntä.

Harry katsoi maassa makaavaa rakastaan, joka oli juuri kuollut hänen syliinsä luoti rinnassaan. Harry mietti ikuisesti, antaisiko itselleen anteeksi vai ei.

Jenni ja Salla

Ystäväni noita

Lotta heräsi sateeseen, joka ropisi kattoa pitkin. Yleensä Lotalla oli vaikeuksia herätä näin aikaisin, mutta päivällä olevat koulukuvaukset auttoivat heräämään helpommin. Lotta oli suunnitellut päivälle täydelliset vaatteet. He olivat Emmin ja Saran kanssa valinneet jo viikkoja aikaisemmin yhteen sopivat värit. Sara oli Lotan parhain ystävä, hänen kanssaan he olivat tunteneet jo pienestä pitäen. Emmi taas oli muuttanut kaupunkiin vasta pari vuotta sitten. Sara ja Lotta olivat tutustuneet Emmiin ja heistä oli tullut ikään kuin kolmikko.
Koulun tyttöjen vessa vilisi erilaisia tyttöjä meikkaamassa, laittamassa hiuksia ja peilailemassa. Lotan oli vaikea löytää Saraa ja Emmiä tyttöjen seasta.
“Moii !” Lotta huikkasi. Sara hymyily ja moikkasi takaisin, Emmi vain tuijotti.ja hymähti. Lotta jäi miettimään, miksi Emmi oli niin vaisu, sillä yleensä hän oli hymyilevä ja iloinen. Hän myös huomasi ettei Emmillä ollut sovittuja vaatteita päällä. Lotta ei kuitenkaan antanut asian häiritä itseään, kaikillahan oli huonoja päiviä.
Koulu kuvaksien jälkeen tytöt lähtivät yhtä matkaa kotiin päin. He juttelivat normaalisti päivän kulusta, kävellen metsäpolkua. Yhtäkkiä Sara ja Lotta huomasivat Emmin jääneen taakse ja kääntyivät katsomaan missä hän oli. Emmi seisoi tyttöjen takana silmät punaisina kiiluen ja luonnon vaaleat hiukset olivat muuttuneet pikimustiksi.


villiina ja ella <31

Rakastuin viholliseen

Tänään on hyvä päivä sain Yrsa-Lyydian viimeinkin kahville kanssani! Hän on kaunein tyttö jonka tunnen ja olen yrittänyt häntä jo kauan! Hänessä ei ole juuri mitään vikaa. Tänään aijon todella panostaa ulkonäkööni, olen jopa ostanut hiusvahaa. Yleensä annan partani kasvaa pitkäksi kun en sitä jaksa ajaa mutta nyt minulla oikeastaan todella hyvä syy ajaa se pois, sillä enhän halua näyttää huonolta Yrsan silmissä. Äitini on katsellut touhujani aamusta asti ja luulenpa että hän tietää mistä on kyse, ja kyllä asun edelleen äitini luona vaikka ikääkin on jo kertynyt reilut kolmekymmentä vuotta... Mutta nyt minun on mentävä, sillä tahdon ostaa kukkia ennen kuin tapaan Yrsa-Lyydian, koska haluan antaa parhaan mahdollisen vaikutelman itsestäni heti kättelyssä.

Otin ensimmäisen ratikan ja lähdin matkaan, minun on pysähdyttävä lintulan kulmalla jotta saan parhaat saatavilla olevat kukat ja kun tekee ostoksen siellä saa kylkiäiseksi snickersin. Ratikka ajoi tasaisesti pitkin raiteita ja kulutin aikaani seuraamalla ulkopuolista liikennettä ja en voinut olla huomaamatta että vähintään joka toisessa autossa oli pariskuntia, ehkä se oli jokin merkki ja ehkä tänään on minun onnenpäivä! Nyt oli lintulan kulman pysäkki, minua inhotti painaa ratikan likaisia nappeja voin vain kuvitella millaiset ihmiset niihin olivat koskeneet. Asteltuani kauppaan minut kohtasi jälleen ristiriita, sillä en voinut tietää minkä värisistä kukista Yrsa pitäisi enhän todellisuudessa tuntenut naista kunnolla. Päädyin perinteiseen valintaan ja otan vaalean valmiiksi kootun kimpun, sillä eikö naiset pidä kaikenlaisista kukista? No jaa samapa tuo eihän hän ainakaan voi suuttua? Jatkan loppu matkan jalan, sillä kahvila jossa sovimme tapaavamme on vain parin korttelin päässä ja minä olen ajoissa.

Siellä hän istui näin hänet jo kaukaa hengitin muutaman syvän hengenvedon ja yritin harppoa viimeiset metrit reippaasti ja maskuliinisen oloisesti. Tervehdin Yrsaa ja ojensin tälle kukat ja huomasin että hän selvästi mielistyi saamastaan lahjasta ja olin tyytyväinen. Juttelimme hetke arkisista asioista unelmista ja sen sellaisesta sitte tilasimme kahvimme, kiinnitin huomiota Yrsan tilaukseen ja hänen kahvi makunsa oli oikein hienostunut. Minä en niinkään tiennyt mitään mistään kahvista, ruuista sun muustakaan taidan olla tavis ja varmuudenvuoksi tilata samaa kun Yrsa. Kun olimme saaneet kahvimme, erehdyin kysymään Yrsan työstä ja toivon etten olisi koskaan esittänyt sitä kysymystä... Yrsa on perheyrityksessä ja ei missä tahansa vaan minun pahimman vihollisen Optius Priden “auto korjaamolla” eli toisin sanoen salamurhaajien luolassa, en tiedä mitä tehdä olen aivan rakastunut yrsaan mutta en saa kertoa hänelle mitä teen työkseni tai hän saattaisi tappaa minut tähän paikkaan....


BY SUVI & viljami

Minä vai Laura?

Olen ollut Lisan paras kaveri jo ensimmäisestä luokasta asti ja olemme aina viettäneet aikaa yhdessä, mutta tänä vuonna kaikki muuttui. Kaikki johtuu Laurast, joka tuli tänä vuonna meidän luokalle. Lisa viettää nykyään aikaa vain Lauran kanssa ja on unohtanut minut kokonaan. Aina kun minulla on tärkeää asiaa Lisalle niin Laura änkeää aina mukaan ja rupeaa höpöttämään omia asioitaan ja sitten he lähtevät Lisan kanssa kahdestaan pois ja unohtavat minut. Huomenna on tärkeä päivä, koska on minun syntymäpäiväni. Toivoisin vaan, että voisimme olla kahdestaan ja viettää synttäreitäni rauhassa...

Seuraavana päivänä kun tulin kouluun, näin heti Lisan ja Lauran koulun käytävällä. Olin yllättynyt, kun Laura ja Lisa tulivat onnittelemaan minua.
Koulun jälkeen...
Sovimme Lisan kanssa, että näkisimme Siwan edessä, mutta nyt olen odottanut Lisaa jo kaksi tuntia. Nyt soitan Lisalle:
Lisa: Moi!
Elina: Moi! Missä sä oot? Meijän piti nähä Siwalla kaks tuntii sitte.
Lisa: Aa sori, mä unohdin ku Laura tuli käymään, ni mä en huomannu ajan kulkua. Oon tosi pahoillani.
Elina: Sä oot aina sen Lauran kaa, ja et ees muista mun syntymäpäivii. En tiiä enää onko täs meijä ystävyydes enää mitään järkee...Jos oisit oikee kaveri ni oisit välil myös mun kaa etkä aina vaa Lauran kaa.
Suljin luurin, koska en jaksa kuunnella Lisan tyhmiä selityksiä, koska ne eivät kuitenkaan ole totta.
Valitseeko Lisa minut vai Lauran?
Iiris ja Iida

Marionettinäytelmät

Näytelmä 1
Näytelmä 2
Näytelmä 3
Näytelmä 4
Näytelmä 5 osa 1

Pappi repäisi mieheltä kaksi sormea irti

16.5.2011
Aamuyöstä malmin sairaalaan tuli mies jolta oli lähtenyt kaksi sormea irti. Mies kertoi malmin kirkon pappi oli repäissyt ne irti. Hän kertoi että hän oli pitänyt juhlat joissa tämä pappi oli ollut. Mies sanoi ettei tuntenut pappia etukäteen.  Miehen mukaan pappi oli kutsunut hänet seuraavana yönä kirkkoonsa.
"Olin epävarma menenkö yöllä kirkkoon sillä en tuntenut pappia. En viitsinyt kuitenkaan kieltäytyä koska hän oli kehunut minun juhliani. Kun tulin kirkolle hän tarjosi minulle syötävää ja juotavaa. Kun lähdin kättelin häntä ja silloin hän repäisi sormet minulta.," sanoi mies. Poliisi tutkii tapausta ja papin taustaa.




Mieheltä revittiin kaksi sormea irti Malmin kirkossa



Jere, Iisakki 7B                                                   

Lattian alta löytyi lapsen luita - Kartanon herra järkyttyi

Länsi-Suomalaisen herrastalon väki sai lauantai aamuna kokea järkytyksen, kun kartanossa vieraillut sotaherra löysi lattian alta lapsen luita, jotka oli laitettu saviastiaan. Sotaherra kertoi nähneensä kuolleen tytön haamun:
-Oveeni koputettiin yöllä ja menin avaamaan, oven takana oli kaunis nuori neitonen. Tyttö sanoi minulle, että tällainen minä olisin, jos äiti, kartanon emäntä ei olisi minua tappanut.
Mies kertoi piirtäneensä merkin siihen kohtaan lattiaa, mihin tyttö oli kertonut luunsa haudatun.

Järkyttynyt isäntä myi kartanon ja muutti toiselle paikkakunnalle. Hänen mukaansa kartanossa oli liikaa huonoja muistoja ja pahaa karmaa.

Länsi-suomalaisen herratalon lattian alta löytyi ruukku täynnä lapsen luita.

Olga, Sara

Viestimien kehitys

En tiennyt että kirja on viestin mutta ymmärsin viestin sanan laajuuden tekstiä lukiessani. Yllätyin siitä että kirjat olivat ennen kalliita sillä nykyään ne eivät ole kovinkaan hintavia. Mielenkiintoista että joissakin paikoissa on niin paljon vähemmän viestintää kun itse on tottunut siihen että voi käyttää jatkuvasti viestimiä. Oli hassua ylipäänsä semiten media syntyi, mielenkiintoista ja huvittavaa miten media lähti kehittymään. Tuntuu oudolta ajatella että jos viestimet katoaisivat yhtäkkiä.

Viestimien kehitys

Ihmiset ovat aina halunneet olla yhteydessä muihin ja kertoa asioista toisilleen. Viestimien avulla on saatu viestit kulkemaan ja ajansaatossa tekniikka on kehittynyt.

Kun kirjoitustaitoa ei oltu keksitty, käyettiin kertomiseen kuvia ja merkkejä. Viestimissä tapahtui suuri kehitys kun keksittiin, että viestejä voi kirjoittaa eri tekniikoilla: savitauluille ja papuryksille raapustamalla ja maalaamalla.

Viestinnän mullisti se kun tajuttiin, että samaa viestiä saatettiin painaa painoitaidon ansiosta. Näin saatiin sama viesti kulkemaan monelle ihmiselle. Painotaion ansioista tulivat myös kirjat ja on outoa, että silloin ne olivat niin kalliita että vain harvalla oli varaa omistaa kirja. Kirjojen kuitenkin ajateltiin edistävän laiskuutta, vaikka nykyään tiedetäänkin että se edistää esimerkiksi mielikuvitusta.

1900-luvulla saapuivat puhelin, lennätin, radio ja televisio, jotka ovat kirjan kanssa luultavasti vahvimmat viestimet nykyään. Nettikin on mielestäni johtava viestin.

Viestimien kehh ityss

Viestintä on aina ollut ihmisen luonnollinen tarve. Sen takia ihminen on jo varhain ilmaissut itseään ja esim. piirtänyt, tehnyt merkkejä, ja ännellyt. n.1500 ekr Keskittiin välimeren alueella aakkos kirjoitus. Ihmiset tajusivat että joku yksinkertainen merkki voi tarkottaa jotain asiaa. Niitä yhdistelemällä síítä saa kerrottua yksityiskohtaisia asioita. 1796 kirjojen paino mullisti maailman. Nyt pystyttiin kertomaan paljon asiaa koko kansalle sammaan aigaan. 1900 luvulla tapahtui jotain ihmeellistä! Ihmiset keksivät radion ja television. Ne mahdollistivat erittäin helpon tiedon siirron kaikkijalle. Sanomalehtiä alettiín jakelemaan, mutta hi´nta oli mitä oli ja sen takia lehti oli monille yleellisyys., Kaikki sitten muuttui kun internet valtasi maailman. Internet on kätevä tapa hankkia titoa sekä pitää yhteyttä kavereihin, mutta viekös se nyt sitten kaikkien nuorten elämät kokonaan sinne internettiin. No ei sentään! Internet on ja pysyy ja kehittyy elämämme aikana ja saamme kaikki nauttia sen tarjoamista ihanuuksista.

viestimien kehitys ella j

Viestimet ovat kehittyneet vuosien varrella todella paljon. Ennen viestittiin kuvilla ja merkeillä, joiden tarkoitus oli kertoa jostain asiasta tai antaa jokin sanoma. Nykään viestin on yleensä puhelin, televisio, tekstiviestit, sähköposti, tietokone ja muut sellaiset.

 On outoa, että kirjat ovat olleet joskus niin kalliita, että vain harvoilla oli varaa ostaa niitä. Nykyään kirjat ovat yleisiä viestimiä mitä ihmiset käyttävät.

  Ihmiset ovat aina halunneet olla yhteyksissä toisiinsa ja kuulla muistakin kun itsestään, joten torit, kirkot ja temppelit ovat olleet ja ovat edelleenkin jonkinlaisia medioita.

  Outoa on, että nykypäivinä kun viestin on kehittinyt, niin monet ihmiset ympäri maailmaa elää silti ilman minkäänlaisia laitteita. Kehitysmaissa voi olla yksi puhelin montaa ihmistä kohden, kun taas täällä Suomessa melkein jokaisella on oma puhelin. Yksi tärkein ja merkittävin viestin voi myös joskus olla kuva.

Muokataan uutisia

Muokkaa uutista

1. Lue uutinen.
2. Tarkastele uutisen otsikkoa: onko otsikossa kerrottu tärkeimmät asiat?
3. Tarkastele uutisen rakennetta: kerrotaanko tärkein asia alussa, vähemmän tärkeät lopussa?
4. Tarkastele uutisen kieltä: Onko kieli täsmällistä? Onko kieli asiakieltä?
5. Tarkastele uutiskuvan tekstiä: Onko kuvateksti täsmällinen? Antaako se tärkeää tietoa? Kertooko se enemmän kuin mitä kuvassa näkyy?


Anna palautetta luokkakaverin uutisesta. Etene edellisen ohjeen mukaan.

Outo sattumus vei kaverin hengen

Matti ja Tuomo olivat hyviä ystäviä ja renkeinä isossa talossa. Eräänä päivänä heinäkuussa Tuomo kuoli äkisti verenmyrkytykseen. Poliisit epäilevät, että tässä ei ole tapahtunut rikosta. Hautajaisia ei ehditty pitää heti kuoleman jälkeen,"Koska tällaiseen tragediaan ei oltu varauduttu", sanoo Tuomon ystävä Matti. Matti ei osannut kertoa enempää, koska oli ollut humalassa, kun hän oli hakemassa hautajaisviinoja. Matti on myös edelleen kauhuissaan, eikä poliisit ole saaneet hänesta paljoa irti. Poliisien mukaan hän selittää jotain hautausmaasta ja hänen kaveristaan, joka nousee haudasta ja lähtee hänen peräänsä. Poliiseille vielä moni asia on epäselvää ja yksi niistä on Matin polvien hirveät arvet...


Tässä on kuva Matin polvista.

Piru pahoinpiteli ja tappoi naisen

Perjantai-iltana 26-vuotias nainen myi itsensä pirulle maunulan ostoskeskuksen takana kello 22 ja 23 välillä, silminäkijöiden mukaan piru ja ämmä olivat sopineet myös ajan ja paikan jolloin piru saisi naisen itselleen. Kun sovittu ajankohta koitti kertoi paikallinen pappi naisen tulleen anomaan apua ja pappi neuvoi tätä tulemaan pirun kanssa sovittuna ajankohtana alttarille sillä sinne ei paholainen pääsisi. Nainen noudatti papin neuvoa ja yritti parhaansa mukaan vastustaa pirun tarjoamia houkutuksia mutta ei pystynyt sulkemaan silmiä kun hän kuuli vastakuolleen lapsensa itkua vierellään, nainen yritti päästä mahdollisimman lähelle pienokaistaan ja katsoa tätä mutta siinä samassa temmattiin naisen leukaluu irti. Nainen löydettiin kuolleena kirkosta vain minuutteja myöhemmin. - "Tällaista ei saisi tapahtua hyvinvointi valtioissa", kommentoi omainen. 

 <-- Tässä kuva kikosta, jossa pahoinpitely tapahtui.

SHOKKI: HÄÄT MUUTTUIVAT HAUTAJAISIKSI, OIKEALLA YLLÄTYSKÄÄNTELLÄ !

Klaukkala. Rikkaan perheen komeissa häissä vietettiin lauantaina traagaisia hetkiä. Nuorten Hännisten häät muuttuivat painajaiseksi, kun hää-aterialla morsiammen kurkkuun takertui luunpalanen ja Anna Hänninen menetti vähäisen hapensaannin takia tajuntansa. Hääväki luuli Annan menehtyneen ja omaiset päättivät haudata hänet jo samana päivänä. Tapahtumien kulku ei kuitenkaan päättynyt tähän.

VARKAUS PELASTI

Kun shokissa oleva ja järkyttynyt sulhanen antoi vaimonsa arkkuun heidän kalliit kultasormuksensa, sekä ketjun kaulaltaan, ei hän tiennyt vaimonsa elävän arkussa.

Huhut arkkuun jätetyistä koruista levisivät nopeasti Klaukkalassa hautauksen jälkeen lauantaina. Vielä nimiltään tuntemattomat varkaat saapuivat arkulle viemään koruja tapahtuman vastaisena yönä.Kun tummaan pukeutuneet varkaat olivat avanneet arkun, toinen heistä oli ottanut jalallaan tukea morsiamen kaulasta, jolloin Anna Häkkisen kaulassa ollut luunpalanen irtosi ja morsian sai taas henkeä.

Varkaat olivat säikähtäneet Annan heräämistä ja he lähtivät haudalta karkuun. "Jos saisin tietooni varkaiden nimet, voisin kiittää heitä, sillä he pelastivat henkeni", Anna kertoo lehdelle.

Erikoisia traumoja nuorelle parille ei jäänyt, mutta he tulevat muistamaan häänsä onnellisina, vaikka traagiset tapahtumat jäävätkin mieleen elämään. " Olen todella helpottunut ja onnellinen, että tässä kävi näin", onnellinen Elias Hänninen kertoo. "Kaikista hirvein asia , mitä kuvitella saattaa tapahtui häissämme, mutta onneksi kaikki kääntyi parhain päin".

Klaukkalan kirkossa vietettiin ikimuistoisia häitä lauantaina.



Varastamalla nainen eloon

16.04.2012 maanantai iltapäivällä rikkaalta mieheltä kuoli yllättäen rouva. Rouvan sormista pystyi löytämään aina kalleimmat ja kauneimmat sormukset, eräs mies muisteli. Tämä mies oli varma, että rouva oli ottanut sormuksensa mukaan hautaan ja lähti yöllä ruumishuoneeseen katsomaan. Ruumis oli laitettu jo arkkuun ja mies avasi tämän kannen ja otti naista kädestä. Nainen liikutti kättään ja mies ryntäsi ulos samalla jättäen arkun ja huoneen oven auki.
    Aamulla ruumis nähtiin nojaavan hautausmaan aitaan. Nyt ihmeteltiin oliko nainen sittenkin elossa.
"En ymmärrä miten tälläistä voi tapahtua", silminäkijä kommentoi. Nainen kuljetettiin miehensä luokse, joka liikuttui kyyneliin. Mies iloitsi saadessaan rouvansa takaisin ja palkitsi tämän köyhän ruumishuoneen oven avaajan. Mies ei piitannut siitä, että tämä mies oli ollut varkaissa vaan palkitsi hänet rikkauksilla. "Tälläinen on todella harvinaista. Harvoin varkaasta tehdään hyvä", kommentoi yksi paikalla olleista poliisesta.



Mies antoi varkaalle monen laisia rikkauksia, kuten rahaa ja koruja

Ella J ja Iida

Kirkosta löytyi ruumis

Sunnuntai aamuna ennen Jumalan palvelusta pappi koki järkytyksen, näkiessään alttarilla vanhan naisen ruumiin, jolta oli otettu leuka luuirti. Tutkintojen mukaan kirkossa ei ollut muita, kun nainen. DNA testien mukaan asialla olisi ollut itse Piru.Silminnäkiöiden mukaan kirkko täyttyi punaisesta savusta ja kuului kiljuntaa. Asiasta ei ole vielä varmuutta, koska se on yli luonnollinen tapaturma. 

Nainen näytti hirveältä Pirun läimäisyn jälkeen.

Saku, Miro, Viljamii