Sinisiä pilviä
Takana auringon loisto
Nuoruuden tunnetta
Vilskettä ja iloa
Olin lumoutunut
Hattaran maku
Suuhuni kantautui
Kaunis
Hiljainen
Ja samalla reipas ääni
Karuselli
Siihen minä halusin
Jonotin ja jonotin
Lopulta kyytiin pääsin
Se oli nuoruuden tunnetta
Luetaan ja kirjoitetaan yhdessä (9b 2014)
Tämä on 8b-luokan äidinkielen blogi. Täällä julkaistaan tekstejä, annetaan palautetta, keskustellaan ja kommentoidaan.
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
tiistai 11. helmikuuta 2014
perjantai 7. helmikuuta 2014
Kaikista kallein
Elämä
Kuin puu, se kasvaa, kohtaa myrskyt
joskus jopa lannistuu
Elämä
Kuin maailman makein ruoka
toisinaan vain tyhjä kakkuvuoka
Elämä
Kuin adrenaliini piikki
joskus pienempikin annos minulle riitti
Elämä
Kuin paras melodia ikinä
joskus korvissa silti soi ärsyttävä vikinä
Onko elämässä tärkeintä matkanteko vai määränpää?
Sitä en tiedä....
Mutta sen tiedän, herään ja kun aurinko nousee idästä
Tiedän että minulle on annettu tehtävä
Nauttia siitä kalleimasta.
Elämästä
Kuin puu, se kasvaa, kohtaa myrskyt
joskus jopa lannistuu
Elämä
Kuin maailman makein ruoka
toisinaan vain tyhjä kakkuvuoka
Elämä
Kuin adrenaliini piikki
joskus pienempikin annos minulle riitti
Elämä
Kuin paras melodia ikinä
joskus korvissa silti soi ärsyttävä vikinä
Onko elämässä tärkeintä matkanteko vai määränpää?
Sitä en tiedä....
Mutta sen tiedän, herään ja kun aurinko nousee idästä
Tiedän että minulle on annettu tehtävä
Nauttia siitä kalleimasta.
Elämästä
Hiljaisuus
Kuusikko aivan kuin muusikko.
Soittimina vain eläimet ja tuulen vire.
Minä kuulen, kuinka kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, ei vois olla parempaa.
Samalla niin rento, samalla niin yksinäinen.
Niin kuin autio kuja, metsä ja taivas.
En tiedä pitäisikö pelätä vai olla onnellinen.
Soittimina vain eläimet ja tuulen vire.
Minä kuulen, kuinka kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, ei vois olla parempaa.
Samalla niin rento, samalla niin yksinäinen.
Niin kuin autio kuja, metsä ja taivas.
En tiedä pitäisikö pelätä vai olla onnellinen.
Taivaallinen tunne
Veden liplatus rantakivikkoon
Lintujen laulu jossain kaukaisuudessa
Auringon viime säteet meren pinnassa
Tuntuu kuin olisi taivaassa
Niin rauhallista täällä on
Hienoinen savun haju kantautuu nenääni jostain kaukaa
Jossain hevonen myös laukkaa
Tältä ylpeys tuntuu
Ikuinen kateus
Ilta viilenee, tunteet kuumenee
Tunteet, jotka sydäntä viiltävät.
Kiihtyvä kateus polttaa mieltäni,
mutta samaan aikaan jäätää minua.
Onko jotku luotu huonommiksi?
Voinko elää kateudessa ikuisesti?
Epäreilu on elämä,
Tunnen sen liian hyvin.
Tunteet, jotka sydäntä viiltävät.
Kiihtyvä kateus polttaa mieltäni,
mutta samaan aikaan jäätää minua.
Onko jotku luotu huonommiksi?
Voinko elää kateudessa ikuisesti?
Epäreilu on elämä,
Tunnen sen liian hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)