Nuoruus

Sinisiä pilviä
Takana auringon loisto
Nuoruuden tunnetta
Vilskettä ja iloa
Olin lumoutunut

Hattaran maku
Suuhuni kantautui

Kaunis
Hiljainen
Ja samalla reipas ääni
Karuselli
Siihen minä halusin
Jonotin ja jonotin
Lopulta kyytiin pääsin
Se oli nuoruuden tunnetta

                                 Aika on joskus kuin aavikko, joskus kuin myrskyisä meri.

                                 Aika kertoo tarinan elämästä ja kuolemasta, menneestä ja tulevasta.

                                 Aika kuulostaa pöllön huhuilulta sateisessa metsässä.    

   

                                 

                                 Aika tuo esiin muistoja, elämän hienoja puistoja.

                                 Se tuntuu rosoiselta, kuten elämäkin.

Kaikista kallein

Elämä
Kuin puu, se kasvaa, kohtaa myrskyt
joskus jopa lannistuu
Elämä
Kuin maailman makein ruoka
toisinaan vain tyhjä kakkuvuoka
Elämä
Kuin adrenaliini piikki
joskus pienempikin annos minulle riitti
Elämä
Kuin paras melodia ikinä
joskus korvissa silti soi ärsyttävä vikinä
Onko elämässä tärkeintä matkanteko vai määränpää?
Sitä en tiedä....
Mutta sen tiedän, herään ja kun aurinko nousee idästä
Tiedän että minulle on annettu tehtävä
Nauttia siitä kalleimasta.
Elämästä

Hiljaisuus

Kuusikko aivan kuin muusikko.
Soittimina vain eläimet ja tuulen vire.
Minä kuulen, kuinka kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, ei vois olla parempaa.
Samalla niin rento, samalla niin yksinäinen.
Niin kuin autio kuja, metsä ja taivas.
En tiedä pitäisikö pelätä vai olla onnellinen.

Taivaallinen tunne

Veden liplatus rantakivikkoon

Lintujen laulu jossain kaukaisuudessa

Auringon viime säteet meren pinnassa

Tuntuu kuin olisi taivaassa

Niin rauhallista täällä on

Hienoinen savun haju kantautuu nenääni jostain kaukaa

Jossain hevonen myös laukkaa

Tältä ylpeys tuntuu

Ikuinen kateus

Ilta viilenee, tunteet kuumenee
Tunteet, jotka sydäntä viiltävät.
Kiihtyvä kateus polttaa mieltäni,
mutta samaan aikaan jäätää minua.
Onko jotku luotu huonommiksi?
Voinko elää kateudessa ikuisesti?
Epäreilu on elämä,
Tunnen sen liian hyvin.

Kylläisyys on...

Kylläisyys on
vasta leivotun pullan tuoksu
kaverille kylään juoksu
kylläisyys on
lempivärien yhteen sointuminen
värinä se olisi vaaleanpunainen
helakan ja ihastuttavan
kuin auringonlasku mereen
huolet pois kaikkoaa

Pettymys

Pettymys
tyhjä taivas,     täynnä tyhjyyttä
yksi lintu lentää poikki katseen
Pettymys
luja puristus
kylmä tuuli joka pääsee takin sisään
Pettymys
paljon ääniä,     paljon
suurin ääni on hiljaisuus
Pettymys
sisällä vihaa, surua, paljon tunteita
ilmeetön
Pettymys
tavoittelematon
Pettymys
tyhjyys

Kaatosade

Läpi murheen ja surun kyynelten,

on näkymä mustavalkoinen.

Kaupungin iltahämärässä,

ihmiset kiiruhtavat märkinä sateesta.

Ei auta sateenvarjot.

Jääkylmä sade mua piiskaa,

miksi ajauduimme tähän kiistaan?