Kuusikko aivan kuin muusikko.
Soittimina vain eläimet ja tuulen vire.
Minä kuulen, kuinka kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, ei vois olla parempaa.
Samalla niin rento, samalla niin yksinäinen.
Niin kuin autio kuja, metsä ja taivas.
En tiedä pitäisikö pelätä vai olla onnellinen.
Runo oli arvoituksellinen ja mielenkiintoinen. Runon kertoja oli oman tulkintani mukaan epävarma nuorukainen, joka ottaa rennosti ja lopussa tajuaa olevansa yksinäinen. Runo on kokonaisuudessaan hyvä metafora siitä, että voiko ihminen olla onnellinen yksin.
VastaaPoistaRunossa oli rauhallinen ja mystinen tunnelma, joka lisäsi mielenkiintoa.
Tykkäsin runon arvoituksellisuudesta. Se oli kaunis ja kivasti kirjoitettu. Tulkitsin runon puhujaksi yksinäisen ihmisen, joka makaa metsässä ja miettii asioita. Runon tunnelma on rauhallinen. Tykkäsin erityisesti tosta "en tiedä pitäisikö pelätä vai olla onnellinen" kohdasta.
VastaaPoista