perjantai 7. helmikuuta 2014

Kaikista kallein

Elämä
Kuin puu, se kasvaa, kohtaa myrskyt
joskus jopa lannistuu
Elämä
Kuin maailman makein ruoka
toisinaan vain tyhjä kakkuvuoka
Elämä
Kuin adrenaliini piikki
joskus pienempikin annos minulle riitti
Elämä
Kuin paras melodia ikinä
joskus korvissa silti soi ärsyttävä vikinä
Onko elämässä tärkeintä matkanteko vai määränpää?
Sitä en tiedä....
Mutta sen tiedän, herään ja kun aurinko nousee idästä
Tiedän että minulle on annettu tehtävä
Nauttia siitä kalleimasta.
Elämästä

3 kommenttia:

  1. Runon puhuja arvostaa elämäänsä, ja tietää että vaikkavälillä myrskyää, on aina edessä uusinparempi päivä. Runon tunnelma on keveä, riimit tuovat mukavaa piristystä, mutta ei liikaa. Runo on syvällinen ja kuvaa elämää aika lailla oikein, myrskyjä tulee ja lannistutaan, mutta aina jatketaan eteenpäin parhaansa mukaan.

    VastaaPoista
  2. Runo on todella hyvin tehty ja vertauskuvia on monipuolisesti! Pidin erityisesti runon lopetuksesta.

    VastaaPoista
  3. runo oli mielenkiintoinen ja hauska. Runossa oli paljon hyviä kohtia.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.