Aika on joskus kuin aavikko, joskus kuin myrskyisä meri.
Aika kertoo tarinan elämästä ja kuolemasta, menneestä ja tulevasta.
Aika kuulostaa pöllön huhuilulta sateisessa metsässä.
Aika tuo esiin muistoja, elämän hienoja puistoja.
Se tuntuu rosoiselta, kuten elämäkin.
Runoon on todella helppoa eläytyä, koska siinä kaikki vaikuttaa niin aidolta ja todentuntuiselta. Kaikki sanomat siinä ovat mielestäni täysin totta. Vertauskuvissa on käytetty paljon laajaa sanastoa, joka saa runoon paljon eloa. Itse tykkäsin eniten runon kohdasta "Aika tuo esiin muistoja, elämän hienoja puistoja. Siihen on mietitty hyvä vertauskuvallisuus, joka kuulostaa aidolta.
VastaaPoista